Read Septītais miera pavasaris by Viivi Luik Anna Velēda Žīgure Agris Liepiņš Online

septtais-miera-pavasaris

Romānā kā skaidrā klasiskā gleznā zīmēta Dienvidigaunijas ainava, kas pagājušā gadsimta piecdesmito gadu sākumā ir ļoti nomācoša. Tikpat nomākti kā ainava ir pieaugušie cilvēki tukšās un pustukšās lauku mājas un kolhozos aizdzītie lopi. Tur nav prieka, atskaitot meitenītes, piecgadīgās stāstītājas sirdī, dzirdot diktora možo balsi no radio kastes, ko nomaļajās mājās atvediRomānā kā skaidrā klasiskā gleznā zīmēta Dienvidigaunijas ainava, kas pagājušā gadsimta piecdesmito gadu sākumā ir ļoti nomācoša. Tikpat nomākti kā ainava ir pieaugušie cilvēki tukšās un pustukšās lauku mājas un kolhozos aizdzītie lopi. Tur nav prieka, atskaitot meitenītes, piecgadīgās stāstītājas sirdī, dzirdot diktora možo balsi no radio kastes, ko nomaļajās mājās atvedis tēvs, vai arī, lasot bērnu žurnālu, kas sola gaišu dzīvi Staļina dzimtenē. Šo laiku no neatkarīgās Igaunijas gala šķir gaismas gads, patiesībā tikai kādi divpadsmit gadi, tomēr mājinieku sarunās vai arī kaimiņu tikšanās reizēs bērns nesaklausa nekā tāda, kas liecinātu – brīvā Igaunija vispār ir eksistējusi. Mežos vēl mīt mežabrāļi, uz mājām neatvestās malkas kaudze noder par pastkasti, cilvēki runā pusvārdos, zemtekstos, kas vēlāk uzaudzinājuši vairākas paaudzes. Varbūt tāpēc mūsdienās plūst tik vareni vārdu plūdi, bez kādām slūžām un pārdomām – ne tikai Igaunijā, bet arī Latvijā....

Title : Septītais miera pavasaris
Author :
Rating :
ISBN : 9789984827506
Format Type : Paperback
Number of Pages : 240 Pages
Status : Available For Download
Last checked : 21 Minutes ago!

Septītais miera pavasaris Reviews

  • Alan
    2019-05-27 00:49

    "Seitmes rahukevad" (The Seventh Spring of Peace) is writer Viivi Luik's (1946-) biographical fiction about her rural upbringing in the early post-World War II years of Soviet-occupied Estonia. It spans a period from the autumn of 1950 to the spring of 1951 from the point of view of a young girl documenting her various interactions with playmates and family and other adults. In the book her age doesn't seem to be specified, although the author herself would have been only 4 at the actual time. Very occasionally the perspective jumps to the author writing the book in 1982-1983 and commenting on the action from the perspective of her later years, but mainly the perspective is from the young girl.The extraordinary element of this book is the honesty and exceptional clarity of the little girl's feelings and actions that are captured. She is often not even a likeable character and is more of a little whinny brat making various kinds of trouble. But the honesty that rings through is totally captivating. This is combined with Luik's often poetic imagery where entire pages can be read as if each paragraph was a separate poem.Underlying everything is the stress of living in a world of a hand-to-mouth existence where activities such as berry-gathering or mushrooming aren't fun pastimes (although they might be for a child) but basic survival tools for the adults. There are some great characters here such as the cranky grandmother, the johnny-appleseed absentee father and a rural librarian who helps to edge the little girl forward in her reading and, presumably, eventually to her later life as a writer. The main background drama is the collectivization of farms under the incompetent Soviet system which is feared by the populace but is mercilessly mocked in a childhood game where little girls play at dragging the physical individual farm buildings together into a collective "kolkhoz" (Russian for collective farm). This novel was first published in 1985, very likely through the aid of the "glasnost" (openness) era that began then during the Soviet Union and that allowed for criticism with reduced penalties and censorship. I didn't get around to reading it until 30 years later but am already eager to read it again. It is that sort of beautiful and rare thing.Viivi Luik's "Seventh Spring of Peace" has been translated into about a dozen languages, although not into English. I read it in the original 1985 Estonian edition but it has had 2 Estonian reprints since then. Information on translation editions of the book can be found at http://www.estlit.ee/elis/?cmd=book&a... and a sample English language excerpt (where the girl first meets the librarian Ilves) is at http://www.estlit.ee/elis/?cmd=writer....

  • Mika Auramo
    2019-06-04 18:54

    Viivi Luikin 1985 kirjoittama Seitsemäs rauhan kevät kuvaa alle kouluikäisen pikkutytön näkökulmasta maaseutuyhteisössä elämää Neuvosto-Virossa.Asutaan maaseudulla, ja perheeseen kuuluu äiti, isoäiti sekä eno. Isä piipahtaa muutaman kerran kotona, mutta muutoin hän joutuu toimimaan komennusmiehenä eri puolilla Viroa. Kirja kertoo pikkutytön näkökulmasta niin arkisia askareita kuin kun valtakunnan asioitakin, mm. Stalinin radiopuhe, josta tyttö ei mitään ymmärrä.Muutamissa kohdin viitataan köyhyyteen, metsäveljiin ja kolhoosien mielivaltaan, mutta täytyy muistaa, että kirja lienee sensuroitu moneen otteeseen ennen sen julkaisua. Epävarmuus toimeentulosta ja köyhyys leimaavat pikkutytön elämää ja hänen suhtautumista lähipiiriinsä. Mm. naapurin Mairen ja Aimen kanssa leikitään talon viemistä, sillä maaseudun haja-asutusta on tarkoitus tiivistää ja siirtää asunnot kolhoosin alueelle.Muutamissa kohdin kirjailija liikkuu eri aikatasoilla, esim. 1980-luvulla pohtiessaan, mitä haluasi kertoa ja mitä jättää pois tarinastaan.Sanasto ja suomennos vaikuttavat onnistuneilta ja vievät lukijan menneiden vuosikymmenten maalaistunnelmaan, ja siten varmaan monella paluu omaan lapsuuteen onnistunee jollain tasolla. Sen sijaan sanaston suhteen voi olla vaikeuksia, sillä hellanteltut, ryysyrasselit, lehmähaat ja pärpättämiset voivat kuulostaa vierailta. Teosta lukiessa tulee vähän samantapainen olo kuin Oscar Parlandin omissa muistelmissa, jossa pikku-Rikin matkassa kertojaminä palaa omaan lapsuuteensa, miksei vähän samaan tapaan kuin Sylvi Kekkosen Kotikaivollakin, tosin tässä kirjassa piipahtaminen nykyajassa jäänee enemmänkin metatekstiksi.

  • Tuija
    2019-06-11 01:11

    Tätä kirjaa ei mielestäni voi lukea "silloin-tällöin", vaatii kunnon keskittymisen. Hyvä kuvaus neuvosto-Viron ensimmäisistä vuosista lapsen näkökulmasta siitä, millaista elämä oli kommunistivallan alla. Myös itsenäisen Viron aikoja kuvataan, mutta ei selkeästi - johtuu varmaankin kirjan kirjoitusajankohdasta 1980-luvusta, jolloin Viro oli vielä osa Neuvostoliittoa ja iso veli valvoi tarkasti kirjailijoita, ym.

  • Elo Maria
    2019-06-17 00:51

    See oli lihtsalt nii ilus.

  • Ave Liis
    2019-06-10 20:43

    3.5